Tuesday, 31 January 2017

lontoo, united kingdom

Nyt on päättymässä ensimmäinen päivä mun 50 päivän matkasta Lontoossa.

Henkilön Riku Tiedemann kuva.

Aamulla heräsin 03:30, jotta ehdin lennolle, joten vähän alkaa nyt tässä iltayhentoista aikaan tuntua että nukuttas. Meinasin jo neljän aikaan päivällä nukahtaa pystyyn.
Huomenna aloitan työssäoppimispaikassa Minna Hepburnin häästudiolla. Työmatka on noin nelkyt minuuttia riippumatta siitä, käytänkö bussia, metroa vai kävelenkö, joten todennäköisesti otan metron sitten.

Tästä alkajaisiksi tärkeimmät Lontoohuomiot tähän mennessä:

- vissiin britit tupakoi ihan simona kun kaikkialla on tupakointi kielletty-merkkejä.
- näillä ei oo julkisia roskiksia yhtään tarpeeks ja silti roskaaminen on sakon uhalla kielletty. Nimim. kävelin varmaan viis kilsaa tyhjä smartiesputkula kädessä.
- tää kaupunki elää noin kolminkertaisella nopeudella esim Helsinkiin verrattuna, vähän niinkuin pikakelauksella koko ajan.
- nyt kun vertailuun päästiin niin täällä kaikki talot on sävyltään valkoisen ja ruskeen kiven eri sävyjä, ei missään oo sitä kotoisaa helsinginkeltaista.
- nää on kaikki SEKOPÄITÄ eikä kukaan välitä liikennevaloista edes ruuhka-aikana ja koko ajan oon varma et koht joku jää auton alle ja kuolee
- kaheksan astetta on täällä paljon kuumempi kun kaheksan astetta Suomessa
- missä kaikki ruokakaupat (toisaalta ruokakaupan kun löytää, niin viskeille ja vodkille on kokonaan oma käytävänsä??)
- missä on suuntavaisto

Henkilön Riku Tiedemann kuva.

Henkilön Riku Tiedemann kuva.

Ja siinä nyt mun tää päivä tiivistettynä. Tästä seuraavaks nukkumaan ja uutta päivää kohti!

Monday, 19 October 2015

eesti, viro, viking line


Lähettiin sunnuntaina päiväristeilylle Tallinnaan Viking Linen kyydissä, yläpuolella näette syyn miks halusin sinne.
Diorin uus miesten tuoksu, Sauvage. Mä en yleensä pahemmin hajuvesistä perusta, mut tähän rakastuin jo kun näin Voguessa tän mainoksen ja vielä enemmän siinä vaiheessa kun haistoin tätä ekaa kertaa. Aivan ihana metsäinen tuoksu! Ja siis tää oli laivalta ostettuna kolmekymppii halvempi kun Stockmannilta, niin siinä syy miks oli mentävä.
Joka tapauksessa, täs nyt yks vihanen merilokki ja sit vähän palautetta Viking XPRS:n buffetista.....




Tosi viihtyisä mestahan toi on, mut se ruoka.. Laadussa ei mitään valittamista eikä tuoreudessa, mut kas kun missään ei kerrottu ettei koko buffetista löydy kasvisruokaa. Kalaa on lähes kahdessakymmenessä eri muodossa ja lihaa ja leikkeitä vähintään saman verran, mut kasvissyöjälle tasan alkupalapöydän papusalaatti. Mä sentään syön kanaakin, mut eipä sitäkään lajia löytynyt kun alkupaloista kylminä kanavartaina.
Vieressä kuva mun ateriasta. Ei ihan ollut sen melkeen kolmenkympin arvoinen, väitän. Yritin sit ottaa sen takas minicroissanteilla ja jälkiruoissa, mut eipä siinäkään valikoimassa hirveesti ollut hämmästeltävää.

Kuulin kaverilta, että ilmeisesti pitää ilmoittaa etukäteen ennen risteilyä jos haluaa kasvisruokaa. En tosiaan olis uskonut että risteilyaluksissa on sama meininki kun kouluruokailussa..
Ens kerralla en ota Viroon mennessä buffettia, se on selvä. Ruotsiin meneminen onkin sit eri asia, ne buffetit on ihan mahtavia.

Sää oli tasaisen harmaa koko ajan, mut ei ollut liian kylmä kuitenkaan; silleen sopiva ettei tullut hiki maissa kiirehtiessä.
Mein laiva siis seisoi satamassa vaan kaks ja puol tuntia, niin siinä ajassa yritettiin ettiä mulle sinistä teetä ja jotain muutakin me yritettiin löytää, mut en nyt enää muista mitä. Se sininen tee oli tärkein, vaan eipä sitä sit loppujen lopuks löytynyt. Pitää vissiin ennen ens kertaa googlettaa et mistä sitä vois saada..
Sen sijaan löysin kuitenkin jotain ihmefantaa sinisessä pullossa! Käsittääkseni sitruunaa ja seljankukkaa. Ja seljankukka nyt muutenkin on mun uusin lempiasia, niin tää oli ihan täydellinen löytö.

Ja todettiinpa kans että ens kerralla sen buffetin sijaan maksetaan hytistä mieluummin. Mikään ei vituta enempää kun se, että on löytänyt koko laivan ainoon penkin ja sit just kun on istumassa, joku virolainen mummo vetää penkin pois ja näyttää loukkaantuneelta kun oli vissiin varannut sitä ja kuutta muuta paikkaa jollekin frendeilleen.


Emman, mun matkaseuran kaulakoru tässä.
Kannella ollessa siihen tuli sairaan siistit valot ja varjot. 



 Nii ja nyt on syysloma ohi ja pitäs pystyy taas käydä koulussa töiden lisäks ja kaikkee muutakin varmaan, mut vielä en jaksa miettiä semmosia. Päivä kerrallaan.

Lopuks vielä mun tän päivän kasariasu ja Kissa joka yritti kiivetä kiehnäämään mun naamaa kun otin asukuvaa.

 Onnea kaikille tähän viikkoon, toivottavasti maanantai on ollut teille kiltti!

Monday, 12 October 2015

uusi aika, uusi elämä


Suunnilleen kaks ja puol vuotta sitten pistin tän blogin jäihin.
Masennus painoi päälle vähän liian kovaa.
Mut nyt elämä on mennyt eteenpäin, etenkin viimesen puolen vuoden aikana ja oon taas jotenkuten jaloillani, joten yritän uudelleen. Tällä kertaa vaan ihan eri meiningillä; vähemmän pakkoa ja enemmän just sitä miltä milloinkin tuntuu.

En ala tiivistää tätä kahta ja puolta vuotta mitenkään sen kummemmin, koska oon lähinnä kamppaillut oman pääni kanssa, niin kerron teille vaan tästä kesästä.

Ensinnäkin muutin Vuosaareen kevään päätteeks, ylempänä olevat kuvat liittyy tähän.

Alkukesä meni aika pitkälti leikkauksesta toipuessa. En saanut harrastaa mitään liikuntaa missä olis tullut hiki (helpommin sanottu kun tehty kun on helle....), en nostaa mitään mitä en yhdellä kädellä pystynyt nostamaan enkä kurotella korkeelle.

Plus loppujen lopuks sain mahahaavan siitä, että söin niin paljon särkylääkkeitä ja stressasin niin paljon. 0/5 ei ollut kivaa.

Sit tuli Desucon.



Onnistuin hommaamaan itteni vänkärilistalle narikkaan. En varmaan muuten olis päässyt tänäkään vuonna mut koska oon töissä Helsingin kaupunginteatterilla vahtimestarina, mihin sisältyy mm. narikkapalvelut, niin ne totes että oon narikka-ammattilainen ja otti mut sinne.
Parasta oli se, että Kimi kerto sen työvoimavastaavan ihan kehuskelleen sillä, että sai kaks hkt:n narikkatyöntekijää hommiin...

Sen viikonlopun jälkeen loppukesä meni aika lailla kesäteatterimerkeissä kuten aina. Liisa Ihmemaassa -musikaali tällä kertaa.

 Mitäpä siihen lisäämään, hirvee homma siinä oli, mut kyllä mä muistelen lämmöllä kuitenkin.

Jossain siellä välissä oli kans Pride.


Tän vuoden Pride oli mulle ihan erityisen tärkee, koska toi toppi mikä tossa kuvassa näkyy, on semmonen minkä olin ostanut varmaan jo kaks vuotta sitten sillä ajatuksella, et sit joskus kun oon käynyt siinä leikkauksessa ja pystyn ekaa kertaa käyttää tällastä toppia, niin tää on mun Pridepaita. Ja nyt se sit pääs käyttöön. Ja kun oli niin kuuma muutenkin koko ajan niin käytin melkeen koko kesän pelkästään tontyyppisiä toppeja..

Ja täs Pepe. Ihan vaan koska se on niin söpö.


Kesäteatterin takia must tuntuu että en ehtinyt elää omaa kesääni juuri lainkaan. Kun kattelin kesän kuvia läpi äsken, totesin että en tosiaan oo käynyt kun pari kertaa jossain ihan omalla ajalla. Olin vaan aina joko matkalla teatterille tai teatterilla. Ei ihmekään et meinas vähän alkaa hajottaa.

Yks semmonen ihana lämmin kesäilta tosin lähettiin Seurasaareen piknikille.

























Se vaan et aina kun lähin johonkin muualle kun teatterille, en olis koskaan halunnut lähtee kotiin vaan jäädä sinne, ihan sama mikä se oli mihin mentiin. Onneks kuitenkin ens kesälle on jo pari suunnitelmaa, mitkä sisältää mm. ulkomaita, missä nyt on käytännössä vähän pakko rentoutua..

Ostin myös kesällä itelleni Kalevalan Elämän roihu -korun.
Lukekaa toi kuvassa oleva teksti niin ehkä ymmärrätte miks. Alkuperäinen ajatus oli, että palkitsen itteni siitä, että oon selvinnyt hengissä siitä masennuksesta ja että oon vihdoin muuttanut Helsinkiin, mikä nyt on ollut jo aika pitkään mun haaveena,
Nyt se koru toimii mulle ikäänkuin muistutuksena siitä, että näin mun pitääkin elää.
Ihan vaan itteäni varten, eikä ketään muuta.


Siinä oli mun kesä tiivistettynä. Tästä eteenpäin saatte kuulla sit ihan reaaliajassa, koska
I'm back!