Monday, 12 October 2015

uusi aika, uusi elämä


Suunnilleen kaks ja puol vuotta sitten pistin tän blogin jäihin.
Masennus painoi päälle vähän liian kovaa.
Mut nyt elämä on mennyt eteenpäin, etenkin viimesen puolen vuoden aikana ja oon taas jotenkuten jaloillani, joten yritän uudelleen. Tällä kertaa vaan ihan eri meiningillä; vähemmän pakkoa ja enemmän just sitä miltä milloinkin tuntuu.

En ala tiivistää tätä kahta ja puolta vuotta mitenkään sen kummemmin, koska oon lähinnä kamppaillut oman pääni kanssa, niin kerron teille vaan tästä kesästä.

Ensinnäkin muutin Vuosaareen kevään päätteeks, ylempänä olevat kuvat liittyy tähän.

Alkukesä meni aika pitkälti leikkauksesta toipuessa. En saanut harrastaa mitään liikuntaa missä olis tullut hiki (helpommin sanottu kun tehty kun on helle....), en nostaa mitään mitä en yhdellä kädellä pystynyt nostamaan enkä kurotella korkeelle.

Plus loppujen lopuks sain mahahaavan siitä, että söin niin paljon särkylääkkeitä ja stressasin niin paljon. 0/5 ei ollut kivaa.

Sit tuli Desucon.



Onnistuin hommaamaan itteni vänkärilistalle narikkaan. En varmaan muuten olis päässyt tänäkään vuonna mut koska oon töissä Helsingin kaupunginteatterilla vahtimestarina, mihin sisältyy mm. narikkapalvelut, niin ne totes että oon narikka-ammattilainen ja otti mut sinne.
Parasta oli se, että Kimi kerto sen työvoimavastaavan ihan kehuskelleen sillä, että sai kaks hkt:n narikkatyöntekijää hommiin...

Sen viikonlopun jälkeen loppukesä meni aika lailla kesäteatterimerkeissä kuten aina. Liisa Ihmemaassa -musikaali tällä kertaa.

 Mitäpä siihen lisäämään, hirvee homma siinä oli, mut kyllä mä muistelen lämmöllä kuitenkin.

Jossain siellä välissä oli kans Pride.


Tän vuoden Pride oli mulle ihan erityisen tärkee, koska toi toppi mikä tossa kuvassa näkyy, on semmonen minkä olin ostanut varmaan jo kaks vuotta sitten sillä ajatuksella, et sit joskus kun oon käynyt siinä leikkauksessa ja pystyn ekaa kertaa käyttää tällastä toppia, niin tää on mun Pridepaita. Ja nyt se sit pääs käyttöön. Ja kun oli niin kuuma muutenkin koko ajan niin käytin melkeen koko kesän pelkästään tontyyppisiä toppeja..

Ja täs Pepe. Ihan vaan koska se on niin söpö.


Kesäteatterin takia must tuntuu että en ehtinyt elää omaa kesääni juuri lainkaan. Kun kattelin kesän kuvia läpi äsken, totesin että en tosiaan oo käynyt kun pari kertaa jossain ihan omalla ajalla. Olin vaan aina joko matkalla teatterille tai teatterilla. Ei ihmekään et meinas vähän alkaa hajottaa.

Yks semmonen ihana lämmin kesäilta tosin lähettiin Seurasaareen piknikille.

























Se vaan et aina kun lähin johonkin muualle kun teatterille, en olis koskaan halunnut lähtee kotiin vaan jäädä sinne, ihan sama mikä se oli mihin mentiin. Onneks kuitenkin ens kesälle on jo pari suunnitelmaa, mitkä sisältää mm. ulkomaita, missä nyt on käytännössä vähän pakko rentoutua..

Ostin myös kesällä itelleni Kalevalan Elämän roihu -korun.
Lukekaa toi kuvassa oleva teksti niin ehkä ymmärrätte miks. Alkuperäinen ajatus oli, että palkitsen itteni siitä, että oon selvinnyt hengissä siitä masennuksesta ja että oon vihdoin muuttanut Helsinkiin, mikä nyt on ollut jo aika pitkään mun haaveena,
Nyt se koru toimii mulle ikäänkuin muistutuksena siitä, että näin mun pitääkin elää.
Ihan vaan itteäni varten, eikä ketään muuta.


Siinä oli mun kesä tiivistettynä. Tästä eteenpäin saatte kuulla sit ihan reaaliajassa, koska
I'm back!